Olen 24-vuotias nuori mies ja tämä blogin tein sen takia koska ajattelin että se helpottaisi oloani kertomalla elämästäni jollekkin jolla on aikaa sitä lueskella. Sillä vaikuttaa siltä että lähipiirissäni ei ole ketään kenelle siitä puhua tai ketään ketä se kiinostaisi. Mutta tämä on siis ensimmäinen chapteri/episodi/osa tai miksi sitä halutaan kutsua ja se lähtee tämän hetkisestä tilanteesta.

Elikkäs niinkuin aikaisemmin tuossa mainitsin olen 24-vuotias nuori mies ja jotenkin minulle tuli tälläinen idea että purkaisin näitä asioita tänne blogiin rehellisesti ja avoimesti. Tilanne on siis tämä olen ollut 7-vuotiaasta asti laitoksissa aina 18-vuotiaaksi asti, 18-vuoden jälkeen se jatkoi tuetulla asumisella jonka loppua ei hirveemmin näy, asiaa pahentaa vieläpä se että Isän joko itseään Uskovaiseksi sanoo ja Äitini jollekka tuppaavat huumaisaineet maistuvan, päättivät että nyt teemme sellaisen asian koska et halua olla meidän välisissä riidoissa kummankaan puolella (he ovat eronneet kauan sitten) niin haukumme sinut maan rakoon ja katkaisemme välimme sinuun ja sinua ei ole enään meille olemassa. Isästäni sen verran hän väittää olevansa Uskovainen mies,mutta todellisuus on kaukana sillä hän syyttää minua sellaisista asioista joita en ole edes tehnyt kuten mm. äidin kanssa juonittelua häntä vastaan jne muita paranoija uskomuksia, plus minusta se ei ole kovin tervettä myöskään että hän käy minuun väkivaltaisesti käsiksi jouluaattona kun olen tupakan tuskissa ja sanon että nytten en jaksaisi tiskata sinun käyttämiäsi astioita, Isäni on todella väkivaltainen henkilö ja yleensä pitää sen piillossa ulkopuolisilta ihmisiltä ja hänellä on myös tälläistä harhaajattelua olen joutunut ottamaan monta kertaa syyt niskoille selaisista asioista joita en ole edes tehnyt ja nekin hän sai ottamaan itseni syyksi käyttäen väkivallalla uhkailua. Noniin nyt on siis vuoro kertoa Äidistäni, elikkäs Äitini laittoi minut laitokseen kun olin 7-vuotias enkä 7 ikävuoden jälkeen ole kotona käyny kun pari kertaa kuukaudessa lomilla, ja se mitä oma Äitini lupasi tehdä aina kun lomilla kävin että kyllä sinä pian kotiin tulet asumaan,et sinä enään kauaan siellä ole jne muuta lupailua. No mitä 7vuotiaasta lapsesta voi odottaa on se että hän luottaa sokeasti lupauksiin jotka ovat tulleet hänen äitinsä suusta,eihän oma äiti voi valehdella eihän? olivat ajatukseni joka ilta kun menin nukkumaan. no kotiin pääsyä odotellessa meni lapsuus hukkaan ja aina vain odotin että onko se tämä päivä milloin kotiin pääsen takaisin. nuoruus alkoi murrosiän kanssa jollonka aloin huomata että asiat eivät olekkaan niin kuin minulle on kerrottu ja minulle alkoi päivä päivältä kertymään vihaa ihmisiä kohtaan joiden takia olin tässä tilanteessa jopa omaa Äitiäni kohtaan. 18-vuotta täytettyäni minulle lopulta kerrottiin totuus, totuus oli se että äitini vaihtoi kasvatukseni huumausaineisiin, häntä ei siis kiinnostanut minun elämäni tai miten minä suhtautuisin kaikeen tähän kun saisin joskus tietää,sen seurauksena vihan tunne omaa äitiäni kohtaan pomppasi suureen nousuun. ja äitini tilanne on nyt tällähetkellä kun olen 24-vuotias se että hän on niin pahassa huumepsykoosissa että hän luulee että häntä salakuunnellaan,että häntä seurataan kaikkialla ja jopa hän luulee puhuvansa puhelimeen jos hänellä on vessa paperirulla kädessä ja vaikka olen vihastani huolimatta ollut häntä kohtaan mukava,asiallinen,pitänyt huolta silti hän syyttää minua siitä että hänen elämänsä on pilalla ja kaikesta muusta.

Mutta tässä oli eka episodi jatkan tätä ensiviikolla. Kiitokset eukäteen että sain purkaa itseaäni tänne!